Ei pölkkypää, vaan tuohipää.

Vaan yksi pölkkypää ei ole saanut tarpeeksi aikaiseksi tässä
vähään aikaan, että postausten määrä lähentelee pyöreitä lukuja viimeisen kuukauden aikana, nimittäin sitä kaikista pyöreintä lukua.

Muutosta on onneksi tapahtunut, sillä nyt satut lukemaan uutta juttua liittyen, yllättäen, puukkoprojektiin.

Ensimmäinen vaihe oli, tottakai, suunnitella järjestys ja hieman
suunnitella esteettisiä olemuksia.

    Suunnitteluvaiheessa ajattelin, että puukosta tulee suhteellisen koruton, pieni ja näppärä vuolupuukko, vaikka teränmallissa olisikin muuttamisen varaa tähän tarkoitusperään. Päätin laittaa kahvan etupuolelle pohjanahan sekä ohuilla messinkilevyillä reunustetun punaisen fiiber-kuitulevyn. Tämän toivoin tuovan hieman sopivaa väriä puukkoon.

Kuvassa puukon ruodolle on kasattu kaikki lapot.
Kaikki "liukkaat" on liimattu, eli messingit on liimattu,
mutta tuohi pysyy kasassa sen oman tervan avulla,
joka liimaa lapot toisiinsa.

   Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Aluksi oli istutettava messinkinen etuhela puukkoon, mikä ei ole todellakaan helppoa saada menemään nappiin - eihän se mennytkään. Hieman jäi edestä katsottuna terän vierelle rakoa. Sitten leikkasin jonkun inttihirmun polkemasta kengän pohjanahasta palaset, porasin reiät keskelle ja viilasin reiän ruodon muotoiseksi, sama homma kolmelle ohuelle messinkilevylle, sekä fiiberille.

Tässä erittäin sumea kuvausyritys etuhelan istutuksesta.
Liekköhän kuvaaja halunnut peitellä jotain, eikä laittanutkaan sitä tarkinta kuvaa?

  Ja siitähän se ilo sitten alkoi! Noin kahdeksankymmentä tuohipalaista täytyi leikata, sen jälkeen puukolla rapsuttaa siitä päälimmäinen kerros pois, rei'ittää, sekä istuttaa ruotoon. Tässä tietysti otetaan huomioon, että tuohet laitetaan aina ristiin rastiin. Tuohen "syiden" täytyy mennä ristikkäin, sekä aina tuohen pohjapuoli ottaa toisen tuohen pohjapuoleen, joten ne saadaan kaikinpuolin sekaisin sinne. Voi sitä högykasaa, mikä pöydällä oli tämän tuohirulianssin jälkeen!
   Kun kaikki lapot on sovitettu ja järjestyksessä, ne liimataan kaksikomponenttiliimalla yhteen. Tämän jälkeen takahelakin täytyy istuttaa ja liimata vielä perään kiinni.
Liiman kuivuttua ruodon pää katkaistaan siten, että sitä jää noin 1,5mm näkyviin, smirgelin kulmalla hipaistaan siihen keskelle ura, että ruoto niittautuu nätisti, ja homman nimi on niittaus seuraavaksi.
   Ylimääräisen tuohilapon voi käyttää hyväksi tässä vaiheessa, sillä suojaat takahelaa kuulapäävasaran iskuilta, kun naputtelet ruodonpäätä siihen sienimäiseen muotoonsa.

Kuvassa näkyy takahelan niittaus.
Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. (:

   Kaksi edellistä kuvaa on otettu tämän työvaiheen jälkeen, eli hionnan. Homman nimi on vain hioa nauhahiomakoneella kebabvartaasta puukon kahva, simppeliä! Ette muuten usko että harmitti, kun olin juuri päässyt parhaiten työn makuun, ja homma edistyi, niin kello löi 20:45 ja täytyi alkaa siivoamaan. Joten seuraavissa kuvissa puukko on vielä kesken ja kahva on suhteettoman iso. Materiaalien vaihtelu kuitenkin näkyy hiotussa pinnassa jo paremmin, ja sieltä se alkaa muotoutumaan!

Siinähän se! Vaikka hieman kapula vielä onkin, käteen se silti jo istuu!

Otathan huomioon, että kuvassa näkyvät kolot häviävät
hiomisen yhteydessä. (:

Viikon suru-uutinen: ensiviikolla ei ole puukkokurssia.
Viikon ilouutinen: 4.4 lisäksi myös 3.4 on puukkokurssia, joten silloin nähdään!
Let's kahlataan! Vai mitensemeni? Ja muista kommentoida hei!

Ropi kuittaa! : D