Keep it simple!

Morjes!

Nyt alkaa puukkoprojekti pikkuhiljaa lähestyä tämän puukon osalta loppuaan, vaikkakin maanantaina vielä teen viimeiset kikkailut.

   Aluksi tehtiin pikilanka, eli otettiin syli pellavalankaa, purettiin 10cm matkalta, ohennettiin lankojen päitä, punottiin takaisin tasaisesti ohuenevaksi langaksi, piettiin(siis ei pidetty vaan piettiin) päät, kiinnitettiin neulat langan molempiin päihin ja lopuksi piettiin koko lanka. Viimeiseksi silaukseksi vielä laitoimme kynttilävahaa päälle, jotta lanka luistaisi paremmin ommeltaessa, kuulemma hautakynttilä toimii parhaiten tässä jostain syystä.

Tuppi päivän kuivattelun jälkeen, huomaa puukko, joka on suojattu
tuorekelmulla.

    Sitten valittiin nahka ja laitettiin se likoamaan, päällystettiin puukonterä vaseliinilla suojaamaan sitä nahkan suoloilta ja kosteudelta näin ehkäisten ruostumisen. Kun nahka oli lionnut, leikattiin siihen "suulle" semmoinen viiste, että sen saa pyöristettyä nätiksi. Ja sitten ei muuta kun ompelemaan!

   Tupesta tein todella yksinkertaisen ja koruttoman, keep it simple!

Tupen taakse sauman viereen lyötiin nimikirjaimet ja
tekovuoden kaksi viimeistä numeroa.

On se sitten nättiä, alun langan kanssa painiskelun jälkeen, kun homma oikein lähti luistamaan. On se hieno materiaali tuo nahka!

Close-up saumasta ja pikilangasta.

Kiitoksia kun jaksoit lukea ja seurata, kommenttia mielelläni otan vastaan!
Kahlaillaan!

Kuin käärepaperin alta, ilmestyi puukko!

Kappas vain!

Puukko on loppuhifistelyjä
vaille valmis.

    Sieltä se vain tulee, puukko. Hiomanauha ottaa kaiken ylimääräisen materiaalin kahvasta, mikä on siihen kuulumatonta, ei yhtään enempää. Tulos tyydyttää silmää, ja on hyvä kouraankin, lastuakin irtoaa liukkaasti! Nyt, kun kahva on käsitelty tervapellalla(pellavaöljyyn sekoitettu tärpättiä sekä tervaa), tuoksuu se mukavan tevaiselle ja on myös hieman tummempisävyinen ja on helppo hymyillä!

Kuvassa ei ole mitään efektejä, mutta sävyt eivät silti ole aivan kuin oikeasti.
huomaa lestan kaiverrettu sovitus terälle, joka on ronkittu kuvassa näkyvällä puukolla.

    Ensiviikon torstaina sittenkin seuraava kerta, ja tulee olemaan pitkä päivä: tupen ompelu tiedossa! Jännittää!

Close-up. Huomaa punainen fiiberi, eiksookki söötti!?

Lisää klousappia.

Kuvassa näkyy puinen lesta, joka jää
tupen sisään antaen sille ulkonäköä, ja ennenkaikkea
vahvistaen sitä, ettei puukko löydy hyvästä tallesta reisilihan sisältä.

   Ainiin! Tulihan tuota lestakin tehtyä tupelle, omalla puukolla vuolin kolon terälle, jotta se pysyy nätisti. Hienoa hommaa, hienoa hommaa!

  Kiitti, hei ja kahluu jatkuu.

Ei pölkkypää, vaan tuohipää.

Vaan yksi pölkkypää ei ole saanut tarpeeksi aikaiseksi tässä
vähään aikaan, että postausten määrä lähentelee pyöreitä lukuja viimeisen kuukauden aikana, nimittäin sitä kaikista pyöreintä lukua.

Muutosta on onneksi tapahtunut, sillä nyt satut lukemaan uutta juttua liittyen, yllättäen, puukkoprojektiin.

Ensimmäinen vaihe oli, tottakai, suunnitella järjestys ja hieman
suunnitella esteettisiä olemuksia.

    Suunnitteluvaiheessa ajattelin, että puukosta tulee suhteellisen koruton, pieni ja näppärä vuolupuukko, vaikka teränmallissa olisikin muuttamisen varaa tähän tarkoitusperään. Päätin laittaa kahvan etupuolelle pohjanahan sekä ohuilla messinkilevyillä reunustetun punaisen fiiber-kuitulevyn. Tämän toivoin tuovan hieman sopivaa väriä puukkoon.

Kuvassa puukon ruodolle on kasattu kaikki lapot.
Kaikki "liukkaat" on liimattu, eli messingit on liimattu,
mutta tuohi pysyy kasassa sen oman tervan avulla,
joka liimaa lapot toisiinsa.

   Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Aluksi oli istutettava messinkinen etuhela puukkoon, mikä ei ole todellakaan helppoa saada menemään nappiin - eihän se mennytkään. Hieman jäi edestä katsottuna terän vierelle rakoa. Sitten leikkasin jonkun inttihirmun polkemasta kengän pohjanahasta palaset, porasin reiät keskelle ja viilasin reiän ruodon muotoiseksi, sama homma kolmelle ohuelle messinkilevylle, sekä fiiberille.

Tässä erittäin sumea kuvausyritys etuhelan istutuksesta.
Liekköhän kuvaaja halunnut peitellä jotain, eikä laittanutkaan sitä tarkinta kuvaa?

  Ja siitähän se ilo sitten alkoi! Noin kahdeksankymmentä tuohipalaista täytyi leikata, sen jälkeen puukolla rapsuttaa siitä päälimmäinen kerros pois, rei'ittää, sekä istuttaa ruotoon. Tässä tietysti otetaan huomioon, että tuohet laitetaan aina ristiin rastiin. Tuohen "syiden" täytyy mennä ristikkäin, sekä aina tuohen pohjapuoli ottaa toisen tuohen pohjapuoleen, joten ne saadaan kaikinpuolin sekaisin sinne. Voi sitä högykasaa, mikä pöydällä oli tämän tuohirulianssin jälkeen!
   Kun kaikki lapot on sovitettu ja järjestyksessä, ne liimataan kaksikomponenttiliimalla yhteen. Tämän jälkeen takahelakin täytyy istuttaa ja liimata vielä perään kiinni.
Liiman kuivuttua ruodon pää katkaistaan siten, että sitä jää noin 1,5mm näkyviin, smirgelin kulmalla hipaistaan siihen keskelle ura, että ruoto niittautuu nätisti, ja homman nimi on niittaus seuraavaksi.
   Ylimääräisen tuohilapon voi käyttää hyväksi tässä vaiheessa, sillä suojaat takahelaa kuulapäävasaran iskuilta, kun naputtelet ruodonpäätä siihen sienimäiseen muotoonsa.

Kuvassa näkyy takahelan niittaus.
Ihan tyytyväinen olen lopputulokseen. (:

   Kaksi edellistä kuvaa on otettu tämän työvaiheen jälkeen, eli hionnan. Homman nimi on vain hioa nauhahiomakoneella kebabvartaasta puukon kahva, simppeliä! Ette muuten usko että harmitti, kun olin juuri päässyt parhaiten työn makuun, ja homma edistyi, niin kello löi 20:45 ja täytyi alkaa siivoamaan. Joten seuraavissa kuvissa puukko on vielä kesken ja kahva on suhteettoman iso. Materiaalien vaihtelu kuitenkin näkyy hiotussa pinnassa jo paremmin, ja sieltä se alkaa muotoutumaan!

Siinähän se! Vaikka hieman kapula vielä onkin, käteen se silti jo istuu!

Otathan huomioon, että kuvassa näkyvät kolot häviävät
hiomisen yhteydessä. (:

Viikon suru-uutinen: ensiviikolla ei ole puukkokurssia.
Viikon ilouutinen: 4.4 lisäksi myös 3.4 on puukkokurssia, joten silloin nähdään!
Let's kahlataan! Vai mitensemeni? Ja muista kommentoida hei!

Ropi kuittaa! : D

"Puukon teossa on vuan yks homma..."

Tervehdys!

 Olisipa jo ensi torstai! (:

   Nyt ollaan siinä vaiheessa, että puukkoaihioissa on nimmarit, ja on yksi jopa karkaistukin!

Eli siinä ne nyt ovat, kolme veljestä kuvanottohetkellä karkaisua odottamassa.

   Eli mitä on viime kuvasta tapahtunut muutosta? Noh varmaan olette huomanneet jo, mutta terät ovat hiottu muotoon, ja terän laskutkin on hiottu, eli terä on jo jokseenkin "terävä". Myöskin nimikirjaimet on lyöty.
   Jos jotain tarinaa tähän pitää vielä laittaa, kun on jäänyt vähemmälle, niin et välttämättä tiedä mitä karkaiseminen on ja vaikka tietäisitkin, kertaus ei ole pahitteeksi.
Kun teräs lämmitetään yli sen kriittisen pisteen, eli kun magneetti ei enää teräkseen nappaa, on se valmis karkaisuun. Karkaistaessa puukonterää, se käytetään kahdesti nopeasti öljyssä ja kolmannella se upotetaan ruodon päätä vaille öljyyn ja 'huljutellaan' siitä lämpö pois. Tällä tekniikalla puukon terä karkenee enemmän kuin paksumpi hamaraosa. Täten saavutetaan maksimaalinen terän pitävyys, sekä puukon kestävyys.

Mitä tässä sitten tapahtuu? (Jos ei kovin pikkutarkka tieto kiinnosta, kannattaa skipata seuraava kappale.)

   Kun teräs lämmitetään yli kriittisen pisteen, sen kiderakenne muuttuu siten, että hiiliatomit pääsevät ns. "koloihinsa"(näkyy magneettisuuden häviämisenä). Jos sen antaa jäähtyä hitaasti, tulevat hiiliatomit "koloistaan" pois. Kun taas teräs jäähdytetään nopeasti karkaisuöljyssä, jäävät hiiliatomit paikalleen ja teräksen rakenne muuttuu lasimaiseksi, eli todella kovaksi ja hauraaksi. Tässä vaiheessa jos sattuu teräaihion pudottamaan maahan, se käyttäytyy luultavasti juurikin niin kuin lasiselle vastineelle kävisi, eli saadaan sitten kerätä puukonsiruja.
  
   Seuraavana lämpökäsittelyn vaiheena on päästö, jossa terä lämmitetään tiettyyn lämpötilaan(ei kuitenkaan kriittisen pisteen yli), pidetään siellä jonkin aikaa, ja annetaan jäähtyä hitaasti. Tällöin saavutetaan teräkselle vahvuutta ja sitkeyttä, mutta menetetään hieman karkaisussa saatua kovuutta.
Tämän jälkeen terä onkin valmis viimeistelyteroitukseen sekä hiomiseen, eikä unohdeta puukon kahvan ja tupen tekemistä!
Toivottavasti saan porukkaa kiinnostumaan tähän mahtavaan, ihmeelliseen harrastukseen. Kurssin vetäjän entisen opettajan sanoin: "Puukon teossa on vuan yks homma. Siihen voep jiähä koukkuun!"
Pahoin pelkään, että näin on päässyt käymään. :D

Kuten aina, kommentoi mitä mieleen tekstistä tulee, koetan toteuttaa toiveita.
Kahlaillaan! Moro!

Päivitystä puukkosaralta.

Moro !

Nyt sain aikaseksi napata yhden kuvan puukkokurssilta, sekin oli kiireessä lopettelupuuhissa.

Alimmainen on hiottu muotoon, huonoin aihio.
Ylin sekä keskimmäinen odottavat muotoon hiomista,
keskimmäinen on kaikinpuolin parhaiten onnistunut terä.

   Kuvassa näkyy kolme teräaihiotani. Alin oli ennen hiontaa niin Notre Damen kellonsoittajan näköinen, että aivan yllätyin, miten hyvältä se näyttää nyt, kun ylimääräinen metalli poistettiin ympäriltä, kyllä siitä vielä puukko tulee!
   Edessä on siis alimman terän hiominen siihen kuntoon, että siihen voi laittaa pään, sitten sama homma kahdelle muulle terälle. Ei se nopeata ole, eikä työn tulos näy kovin nopeasti, mutta pitkällä juoksulla sitä vain ihmettelee, miten siitä kahden ja puolen tuuman latasta muodostuu tällainen esine! Jos joutuisi pyörän keksimään uudelleen, eli tekemään kaiken tämän ilman opettajaa, voisi jälki olla hieman toisenlaista. Työvaiheetkin ovat sellaiset, ettei niitä tästä vain keksisi. (:
   Kurssin vetäjä näytti tekemiänsä damastiteräspuukkoja. Sellainen kuvassa näyttää hienolta, mutta pitää yhtä kädessä ja nähdä jokaikinen kerros teräksessä oikeasti omana kerroksenaan. Jotain niin ihmeellistä ainetta se! Niitä teriä olisi voinut katsella pitempäänkin, ellei omat tekeleet olisi olleet työn alla.
 
Jos jotakuta kiinnostaa, on netin ihmeellisessä maailmassa vaikka kuinka videoita ja juttuja puukon- ja damastiteränteosta. Aika laadukas, ja hyvä kotimainen video on esimerkiksi tässä:

https://www.youtube.com/watch?v=yfpeGaxoG1o  <--Osa 1
https://www.youtube.com/watch?v=CQfiIr8lyoA    <--Osa 2

Kynän jälkeä

Morro morro, niin kuin on tapana sanoa!

Kun tuossa aloituspostauksessa puhuin jotain piirtämisestä, ajattelin nyt, kun tylsää oli, napata nopeasti kuvia joistain piirustuksista ja yhdestä käsityöstä, jotka olen tehnyt enemmän ja vähemmän huolella. 

Jotain koulussa tylsinä hetkinä rustailtua, oikeanpuolimmaisessa paperi oli hieman taittunut,
joten piippu on vähän vänkyrä. (;

Kuvaamataidon tunnilla piirretty asetelma, olen ihan tyytyväinen tähän.

Tämä se aina jaksaa huvittaa. :'D
Pottunenä-eukko, tehty yläasteen kuvaamataidon tunnilla.

Nyt en keksi kovin paljoa tekstiä näistä kuvista, mutta eikös ne kuvat kerro enemmän kuin tuhat sanaa? (:

Lapot, lasku ja kärki, eli suomalainen puukko.

Suomalaisen puukon keskivertomittaus
- Siinä on suomalainen puukko!

Morjes!

    Olen lukion kautta kansalaisopiston puukkokurssilla, jossa harjoitellaan eli tehdään oma puukko, suomalainen puukko. Neljä tuntia kilon painoisen vasaran heiluttamista kuuman ahjon vieressä laskettanee jonkin sortin urheiluksi! Pahoittelen, etten tajunnut ottaa työvaiheista kuvia, mutta ensimmäinen terä on taottu hiomista vaille kuntoon ja toinen vaatii vielä terän levittämistä.

Puukon taonnan vaiheet
Huomaa kuvassa 5:nen ja 7:nen vaiheen välinen ero.
Eli terä tehdään ikäänkuin 'väärälle' puolelle.

    Kerrompas sinulle hieman tietoa suomalaisesta puukosta, jonka jokaisen suomalaisuutta kunnioittavan täytyisi tietää. Suomalainen puukko on erittäin karu ja yksinkertainen käyttöesine. Ei mitään ylimääräistä, mutta kaikki puukolle ominaiset ja pakolliset piirteet löytyy: kahva(lapot), terä(lasku) sekä kärki(terän kärki). Kurssilla joku sanoikin, ettei millään muulla puukolla kalakukko leikkaudu niin hyvin, kuin perinteisellä suomalaisella puukolla.
    Vaikka suomalainen puukko on yksinkertainen, se ei itsessään sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö se voisi olla kaunis, päinvastoin. Kun kaikki työvaiheet tehdään oikein ja tarkasti, puukosta tulee erittäin kaunis esine. Karu, yksinkertainen ja kaunis.

    Nyt kun olen kehunut suomalaista puukkoa, myönnän, että ensimäinen puukkoni, jonka tein kahdeksannella luokalla, on enemmänkin keskieurooppalaisen puukon mallinen, kuitenkin omasta päästä suunniteltu. Suhteellisen massiivinen terä sekä monesta palasesta tehdyt lapot. Hyvä pitää kädessä, sekä kahvassa oleva väisti tekee tuppeen työntämisestä naksahtavan, ja se pysyy tupessa kovassakin menossa. Kovassa menossa se on ollutkin, mutta kalakukkoa en koskaan ole koettanut sillä leikata. (;
    Kesällä taidan laittaa omaan pihaan ahjon, jos saisin aikaiseksi. On nimittäin sen verran mukavaa hommaa!

Kuvia kahdeksannella luokalla tekemästäni, eurooppalaistyyppisestä puukosta.

 Kommentoikaa, kritisoikaa - antakaa palautetta! Mitä haluaisitte minun postailevan? Kahlaamme porukalla, ja piirissä kaikkien äänet lasketaan! :D