"Puukon teossa on vuan yks homma..."

Tervehdys!

 Olisipa jo ensi torstai! (:

   Nyt ollaan siinä vaiheessa, että puukkoaihioissa on nimmarit, ja on yksi jopa karkaistukin!

Eli siinä ne nyt ovat, kolme veljestä kuvanottohetkellä karkaisua odottamassa.

   Eli mitä on viime kuvasta tapahtunut muutosta? Noh varmaan olette huomanneet jo, mutta terät ovat hiottu muotoon, ja terän laskutkin on hiottu, eli terä on jo jokseenkin "terävä". Myöskin nimikirjaimet on lyöty.
   Jos jotain tarinaa tähän pitää vielä laittaa, kun on jäänyt vähemmälle, niin et välttämättä tiedä mitä karkaiseminen on ja vaikka tietäisitkin, kertaus ei ole pahitteeksi.
Kun teräs lämmitetään yli sen kriittisen pisteen, eli kun magneetti ei enää teräkseen nappaa, on se valmis karkaisuun. Karkaistaessa puukonterää, se käytetään kahdesti nopeasti öljyssä ja kolmannella se upotetaan ruodon päätä vaille öljyyn ja 'huljutellaan' siitä lämpö pois. Tällä tekniikalla puukon terä karkenee enemmän kuin paksumpi hamaraosa. Täten saavutetaan maksimaalinen terän pitävyys, sekä puukon kestävyys.

Mitä tässä sitten tapahtuu? (Jos ei kovin pikkutarkka tieto kiinnosta, kannattaa skipata seuraava kappale.)

   Kun teräs lämmitetään yli kriittisen pisteen, sen kiderakenne muuttuu siten, että hiiliatomit pääsevät ns. "koloihinsa"(näkyy magneettisuuden häviämisenä). Jos sen antaa jäähtyä hitaasti, tulevat hiiliatomit "koloistaan" pois. Kun taas teräs jäähdytetään nopeasti karkaisuöljyssä, jäävät hiiliatomit paikalleen ja teräksen rakenne muuttuu lasimaiseksi, eli todella kovaksi ja hauraaksi. Tässä vaiheessa jos sattuu teräaihion pudottamaan maahan, se käyttäytyy luultavasti juurikin niin kuin lasiselle vastineelle kävisi, eli saadaan sitten kerätä puukonsiruja.
  
   Seuraavana lämpökäsittelyn vaiheena on päästö, jossa terä lämmitetään tiettyyn lämpötilaan(ei kuitenkaan kriittisen pisteen yli), pidetään siellä jonkin aikaa, ja annetaan jäähtyä hitaasti. Tällöin saavutetaan teräkselle vahvuutta ja sitkeyttä, mutta menetetään hieman karkaisussa saatua kovuutta.
Tämän jälkeen terä onkin valmis viimeistelyteroitukseen sekä hiomiseen, eikä unohdeta puukon kahvan ja tupen tekemistä!
Toivottavasti saan porukkaa kiinnostumaan tähän mahtavaan, ihmeelliseen harrastukseen. Kurssin vetäjän entisen opettajan sanoin: "Puukon teossa on vuan yks homma. Siihen voep jiähä koukkuun!"
Pahoin pelkään, että näin on päässyt käymään. :D

Kuten aina, kommentoi mitä mieleen tekstistä tulee, koetan toteuttaa toiveita.
Kahlaillaan! Moro!