maanantai 21. tammikuuta 2013

Kynän jälkeä

Morro morro, niin kuin on tapana sanoa!

Kun tuossa aloituspostauksessa puhuin jotain piirtämisestä, ajattelin nyt, kun tylsää oli, napata nopeasti kuvia joistain piirustuksista ja yhdestä käsityöstä, jotka olen tehnyt enemmän ja vähemmän huolella. 

Jotain koulussa tylsinä hetkinä rustailtua, oikeanpuolimmaisessa paperi oli hieman taittunut,
joten piippu on vähän vänkyrä. (;

Kuvaamataidon tunnilla piirretty asetelma, olen ihan tyytyväinen tähän.


Tämä se aina jaksaa huvittaa. :'D
Pottunenä-eukko, tehty yläasteen kuvaamataidon tunnilla.
Nyt en keksi kovin paljoa tekstiä näistä kuvista, mutta eikös ne kuvat kerro enemmän kuin tuhat sanaa? (:

torstai 17. tammikuuta 2013

Lapot, lasku ja kärki, eli suomalainen puukko.

Suomalaisen puukon keskivertomittaus
- Siinä on suomalainen puukko!
Morjes!

    Olen lukion kautta kansalaisopiston puukkokurssilla, jossa harjoitellaan eli tehdään oma puukko, suomalainen puukko. Neljä tuntia kilon painoisen vasaran heiluttamista kuuman ahjon vieressä laskettanee jonkin sortin urheiluksi! Pahoittelen, etten tajunnut ottaa työvaiheista kuvia, mutta ensimmäinen terä on taottu hiomista vaille kuntoon ja toinen vaatii vielä terän levittämistä.



Puukon taonnan vaiheet
Huomaa kuvassa 5:nen ja 7:nen vaiheen välinen ero.
Eli terä tehdään ikäänkuin 'väärälle' puolelle.

    Kerrompas sinulle hieman tietoa suomalaisesta puukosta, jonka jokaisen suomalaisuutta kunnioittavan täytyisi tietää. Suomalainen puukko on erittäin karu ja yksinkertainen käyttöesine. Ei mitään ylimääräistä, mutta kaikki puukolle ominaiset ja pakolliset piirteet löytyy: kahva(lapot), terä(lasku) sekä kärki(terän kärki). Kurssilla joku sanoikin, ettei millään muulla puukolla kalakukko leikkaudu niin hyvin, kuin perinteisellä suomalaisella puukolla.
    Vaikka suomalainen puukko on yksinkertainen, se ei itsessään sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö se voisi olla kaunis, päinvastoin. Kun kaikki työvaiheet tehdään oikein ja tarkasti, puukosta tulee erittäin kaunis esine. Karu, yksinkertainen ja kaunis.

    Nyt kun olen kehunut suomalaista puukkoa, myönnän, että ensimäinen puukkoni, jonka tein kahdeksannella luokalla, on enemmänkin keskieurooppalaisen puukon mallinen, kuitenkin omasta päästä suunniteltu. Suhteellisen massiivinen terä sekä monesta palasesta tehdyt lapot. Hyvä pitää kädessä, sekä kahvassa oleva väisti tekee tuppeen työntämisestä naksahtavan, ja se pysyy tupessa kovassakin menossa. Kovassa menossa se on ollutkin, mutta kalakukkoa en koskaan ole koettanut sillä leikata. (;
    Kesällä taidan laittaa omaan pihaan ahjon, jos saisin aikaiseksi. On nimittäin sen verran mukavaa hommaa!


Kuvia kahdeksannella luokalla tekemästäni, eurooppalaistyyppisestä puukosta.





 Kommentoikaa, kritisoikaa - antakaa palautetta! Mitä haluaisitte minun postailevan? Kahlaamme porukalla, ja piirissä kaikkien äänet lasketaan! :D

  

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Mikä on Kahlaajapiiri?

Hei!


Tästä se alkaa!
    Tavoitteenani on koota tänne blogiin käsitöihin ja ehkä piirtämiseen liittyviä juttuja. Kerron sinulle alkuun itsestäni, sekä miten päädyin tähän 'harrastukseen':
    Olen 16-vuotias poika Pohjois-Savosta ja nimeni on Topi, 

harrastan:
-Käsitöitä kaikissa muodoissa
-Piirtämistä
-Tietokoneen kanssa touhuamista
-Pianonsoittoa
-Salibandya
-Jääkiekkoa ulkojäillä





    Nyt kun jo jotenkin tunnet minut, kerron miten päädyin tähän "blogaamiseen" ja mistä nimi "Kahlaajapiiri" tulee.
Blogaaminenhan on oikeastaan julkinen päiväkirja, ja tähän pitää minun sanoa, että päiväkirjaa olen kirjoittanut tasan 4 päivän ajan, sekin oli silloin 6-7-vuotiaana Nalle Puh-päiväkirjaan.

    Kahlaajapiiri? En sitten yhtään hullumpaa nimeä blogille keksinyt? Noh, aluksi mietin, mistä kerron ja mitä sisällytän tähän. Jousiharrastukseni tuli mieleen ensimmäisenä, sitten pihlaja. Näistä yhdistin nokkelana poikana: "Pihlajakaari". Tästä pienellä sanamuuntelulla nimi sai lopullisen muotonsa, Kahlaajapiiri. Nyt tiedät senkin tarun. (;
    Ja miten päädyin tähän? Ystäväni vain sanoi minulle facebookissa noin tunti sitten, että miksi en bloggaisi. Tässä sitä nyt ollaan...




Päiväkirjan ensimmäinen sivu





Tiedän, että päiväkirjat ovat salaisia, mutta otaksuin oman tekstini olevan sen verran vähän henkilökohtaista, että uskalsin julkaista sen teille. (: 

Kahlaillaanhan porukalla eteenpäin!