Keep it simple!

Morjes!

Nyt alkaa puukkoprojekti pikkuhiljaa lähestyä tämän puukon osalta loppuaan, vaikkakin maanantaina vielä teen viimeiset kikkailut.

   Aluksi tehtiin pikilanka, eli otettiin syli pellavalankaa, purettiin 10cm matkalta, ohennettiin lankojen päitä, punottiin takaisin tasaisesti ohuenevaksi langaksi, piettiin(siis ei pidetty vaan piettiin) päät, kiinnitettiin neulat langan molempiin päihin ja lopuksi piettiin koko lanka. Viimeiseksi silaukseksi vielä laitoimme kynttilävahaa päälle, jotta lanka luistaisi paremmin ommeltaessa, kuulemma hautakynttilä toimii parhaiten tässä jostain syystä.

Tuppi päivän kuivattelun jälkeen, huomaa puukko, joka on suojattu
tuorekelmulla.

    Sitten valittiin nahka ja laitettiin se likoamaan, päällystettiin puukonterä vaseliinilla suojaamaan sitä nahkan suoloilta ja kosteudelta näin ehkäisten ruostumisen. Kun nahka oli lionnut, leikattiin siihen "suulle" semmoinen viiste, että sen saa pyöristettyä nätiksi. Ja sitten ei muuta kun ompelemaan!

   Tupesta tein todella yksinkertaisen ja koruttoman, keep it simple!

Tupen taakse sauman viereen lyötiin nimikirjaimet ja
tekovuoden kaksi viimeistä numeroa.

On se sitten nättiä, alun langan kanssa painiskelun jälkeen, kun homma oikein lähti luistamaan. On se hieno materiaali tuo nahka!

Close-up saumasta ja pikilangasta.

Kiitoksia kun jaksoit lukea ja seurata, kommenttia mielelläni otan vastaan!
Kahlaillaan!

Kuin käärepaperin alta, ilmestyi puukko!

Kappas vain!

Puukko on loppuhifistelyjä
vaille valmis.

    Sieltä se vain tulee, puukko. Hiomanauha ottaa kaiken ylimääräisen materiaalin kahvasta, mikä on siihen kuulumatonta, ei yhtään enempää. Tulos tyydyttää silmää, ja on hyvä kouraankin, lastuakin irtoaa liukkaasti! Nyt, kun kahva on käsitelty tervapellalla(pellavaöljyyn sekoitettu tärpättiä sekä tervaa), tuoksuu se mukavan tevaiselle ja on myös hieman tummempisävyinen ja on helppo hymyillä!

Kuvassa ei ole mitään efektejä, mutta sävyt eivät silti ole aivan kuin oikeasti.
huomaa lestan kaiverrettu sovitus terälle, joka on ronkittu kuvassa näkyvällä puukolla.

    Ensiviikon torstaina sittenkin seuraava kerta, ja tulee olemaan pitkä päivä: tupen ompelu tiedossa! Jännittää!

Close-up. Huomaa punainen fiiberi, eiksookki söötti!?

Lisää klousappia.

Kuvassa näkyy puinen lesta, joka jää
tupen sisään antaen sille ulkonäköä, ja ennenkaikkea
vahvistaen sitä, ettei puukko löydy hyvästä tallesta reisilihan sisältä.

   Ainiin! Tulihan tuota lestakin tehtyä tupelle, omalla puukolla vuolin kolon terälle, jotta se pysyy nätisti. Hienoa hommaa, hienoa hommaa!

  Kiitti, hei ja kahluu jatkuu.